07 touko Lude ja lutikka

Täti, 86 vuotta, pohjoisesta soitti. Hän oli pannut uutisista merkille, että etelässä lutikka riivaa.

”Kummaa, että puhutaan lutikasta. Minä olen oppinut, että se on lude”, täti kertoi.

Mitä mieltä sinä olet? Puhutko lutikoista vai luteista?

***

Kielitoimiston sanakirja tuntee lutikan: se on useimmiten nimenomaisesti seinälude. Myös lutikoista äskettäin uutisoinut Yle tarkentaa, että seinälude eli lutikka. Ilmeisesti on olemassa myös muita luteita.

Miksiköhän lutikka-sana herättää vanhassa rouvassa hämmästystä? Olisiko kyse puhekielisestä ilmaisusta, joka on levinnyt yleiskieleen?

D-kirjain on tuontitavaraa, eikä sen ääntäminen ole ollut suomenkieliselle luontaista (esimerkiksi Baarimestarin isoäiti ei oikein koskaan oppinut ääntämään d:tä), joten lutikka on voinut solahtaa puheeseen sutjakammin kuin lude. Kyseisestä syöpäläisestä on kirjoitettua tietoa Agricolan ajoilta 1500-luvulta, joten ei olisi ihme, jos sitä olisi kutsuttu äänteellistä sulavuutta tavoitellen lutikaksi – hieman samaan tapaan kuin ranskalainen automerkki on ”vääntynyt” suomenkielisten suussa sitikaksi. Mene ja tiedä; tämä on nyt vain innoittunutta pohdiskelua baaritiskillä… ehkä hyönteistieteilijöillä olisi taustatietoa.

Linkki Ylen lutikkauutiseen tässä.