Konferenssien kootut: mitä kirjoittamisesta ja kielestä tutkitaan?

Teksti: Jenny Tarvainen

 

Jyväskylässä järjestettiin toukokuussa samalla viikolla Kirjoittamisen tutkimuksen päivät ja Kielitieteen päivät. Nyt toisen kerran pidettyjen Kirjoittamisen tutkimuksen päivien teemana oli kirjoittamisen muutos ja murros. Kielitieteen päivillä, jotka järjestettiin 40:nnen kerran, teemana oli Suomi 100 vuotta. Kielibaari oli mukana kummassakin konferenssissa. Tässä poimintoja kuumimmista tutkimussuuntauksista ja -aiheista.

 

 

Kirjoittamisen tutkimuksen päivät 2017

 

Kirjoittaminen on myös kovaa kilpailua

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijatohtori Tiina Nikkolan mukaan kirjoittamisesta puhutaan ristiriitaisesti. Puheessa nousevat esiin lähinnä kirjoittamisen positiiviset puolet, kuten yhteisöllisyys. Toisaalta Nikkola sanoo kirjoittamisen olevan “akateemisen kapitalismin kauppatavara numero yksi”: kirjoittamisella tehdään tulosta ja sillä korostetaan omaa asemaa. Lisäksi erityisesti akateemisessa maailmassa kirjoittamiseen liittyy kova kilpailu ja meritoituminen.

 

 Julkinen valta tulee näkyväksi kielessä ja teksteissä

Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Ulla Tiililä nosti esiin tekstien prosessien näkymättömyyden. Hänen mukaansa julkinen valta konkretisoituu teksteissä ja kielessä, mutta tätä suhdetta ei juurikaan tunnisteta hallinnoissa. Tiililän mukaan virkakielen ongelmista puhutaan, mutta korjausehdotukset kohdistuvat lähinnä tekstin pintatasolle, eivätkä laajemmin prosessiin, kuten kommunikaatioon ja kirjoittamisen käytänteisiin. Lisää Tiililän ajatuksista voit lukea täältä

 

Omaelämäkerrallinen fanifiktio

Sanna Lehtonen, Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksen yliopistonlehtori, toi uuden näkökulman fanifiktioon. Fanifiktio tarkoittaa valmiisiin maailmoihin tai henkilöhahmoihin perustuvia tarinoita, joiden joitakin elementtejä kirjoittaja on muuttanut. Lehtonen keskittyi sellaiseen fanifiktioon, jossa kirjoittaja on erikseen kertonut jonkun hahmoista pohjautuvan kirjoittajaan itseensä. Tämän vuoksi Lehtonen kutsui tarkastelemaansa fanifiktiota spekulatiiviseksi omaelämäkerralliseksi kirjoittamiseksi. Hän pohti fanifiktion mahdollisuutta uutena toisinkirjoittamisen muotona ja välineenä identiteetin rakentamisessa. Lehtosen mukaan spekulatiivinen omaelämäkerrallinen kirjoittaminen voisi toimia työkaluna erilaisten mahdollisuuksien tarkastelussa, kuten ammatti-identiteetin ja työelämän hahmottamisessa.

 

Terapeuttiset mahdollisuudet

Konferenssissa järjestettiin työpaja sarjakuvan ja itselle kirjoitetun kirjeen terapeuttisista mahdollisuuksista. Aku Ankka -sarjakuvista väitellyt Katja “ankkatohtori” Kontturi, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori, keskittyi erityisesti sarjakuvabloggaamiseen. Kontturin mukaan terapeuttista sarjakuvabloggauksesta tekee bloggaaminen ensisijaisesti itseä varten, mutta myös vertaistuen antaminen muille on tärkeää.

Sarjakuvassa onkin paljon terapeuttisen ilmaisun mahdollisuuksia, kun kuva ja kieli yhdistyvät. Myös itselle kirjoitetussa kirjeessä on terapeuttisia mahdollisuuksia, kertoi Elisa Auvinen, Jyväskylän yliopiston tohtoriopikselija. Auvisen mukaan itselle kirjoitetaan erilaisten minän tilojen kautta. Nämä minän tilat ovat erilaisia näkökulmia itseen, kuvakielisiä hahmoja itsestä. Kyse on kirjoittamisterapiasta, jossa on mahdollista tulla tietoiseksi itsestään eli omista narratiiveistaan.

Jyväskylän yliopiston dekaani ja professori Minna-Riitta Luukka päätti Kirjoittamisen tutkimuksen päivät korostamalla kirjoittamiseen liittyvää monialaisuutta. Harvoin esimerkiksi kirjoittamisen tutkija on pelkästään kirjoittamisen tutkija, vaan aihepiiriin liittyvät myös esimerkiksi tekstintutkimus, vuorovaikutus ja viestintä.

 

Kielitieteen päivät 2017

 

Meemien kielellinen rakenne

Turun yliopiston tohtorikoulutettava Kukka-Maaria Wessman käsitteli meemejä kielellisinä rakenteina. Meemi on kulttuurinen idea, joka pyrkii leviämään ihmiseltä toiselle. Monille lukijoista meemin käsite on tuttu internetistä – sanalla meemi tarkoitetaankin nykyään yleensä juuri internetmeemejä. Kielentutkimuksen näkökulmasta meemit ovat kiinnostavia, koska ne noudattavat kielellisesti melko vakiintuneita rakenteita. Yksi tällainen rakenne on esimerkiksi “koska X”: ”Väsyttää, koska internet.” Lisää meemien kielestä voit lukea täältä.

 

Hashtag ja kielellinen leikittely

Hashtagilla on uusi tehtävä, kertoi Åbo Akademin yliopistonopettaja Jutta Rosenberg. Hän puhui hashtagien eli aihetunnisteiden käytöstä kuvanjakosovellus Instagramissa. Twitterissä aihetunniste on ankkuroinut keskustelun tietystä aiheesta tietyn tunnisteen ympärille. Twitterin rajatun merkkimäärän vuoksi hashtagin käyttö on rajoitetumpaa kuin Instagramissa, jossa näkyy vahvasti myös  aihetunnisteen toinen tehtävä: se ei ankkuroikaan keskustelua, vaan ohjaa lukijan tulkintaa ja vahvistaa affektiivisuutta ja evaluatiivisuutta. Hashtag tarjoaa siis uuden kielellisen leikittelyn keinon ilman kieliopillisia rajoitteita. #mielenkiintoinen!

 

Yleiskieli ja vapaa variaatio

Yleiskieli ei ole varieteetti, väitti Tampereen yliopiston filosofian tohtoriopiskelija Risto Koskensilta. Ymmärtääksemme väitteen meidän tulee ymmärtää, mitä kielen varieteetilla tarkoitetaan. Varieteetti tarkoittaa toteutunutta (todellisuudessa puhuttua tai kirjoitettua) kielimuotoa. Tavallaan jokaisen yksilön puhuma kieli on omanlaisensa varieteetti, ja myös saman henkilön puhuma kieli varioi eri tilanteissa.

Miksi yleiskieli ei siis ole varieteetti? Koskensillan mukaan yleiskieli on ylhäältä päin säädösteltyä kieltä, ja tällöin ei puhuta vapaasta variaatiosta. Esimerkkinä Koskensilta käytti vuonna 2014 yleiskielen säännöstöön hyväksyttyä alkaa tekemään -muotoa, jota ei kuitenkaan todellisessa kielessä hänen mukaansa juuri käytetä. Koskensilta tiivistää, että hänen mukaansa yleiskieli on sekä toteutunut kielimuoto että voimassa oleva säännöstö eli kodifikaatio. Yleiskieltä voi Koskensillan mukaan pitää hyvän kielen standardina mallina, mutta ei varieteettina.

Baaritiskillä ehdotetaan, että Koskensilta jatkaisi pohdintojaan sekä puhutun että kirjoitetun kielen näkökulmasta. Kirjoitetussa kielessä yleiskielen normit toteutunevat paremmin kuin puheessa.

 

Onko hyvästä yleiskielen hallinnasta tulossa eriarvoistava taito?

Tampereen yliopiston “slangiprofessorina” tunnettu emeritusprofessori Heikki Paunonen päätti konferenssin katsaukseen Helsingin slangista ja yleisesti puhekielestä vieden kuulijat sadan vuoden aikamatkalle. Paunosen mukaan puhekieli on yleistynyt niin kutsuttujen protestipuhujien myötä viime vuosisadan puolivälissä, jolloin nuoriso alkoi puhekielisellä puhetavallaan kapinoimaan kirjakielistä puhetta vastaan. Tämän jälkeen puhekielisyys onkin yleistynyt, nykyään jopa kirjoitettuun kieleen saakka. Paunonen päätti puheenvuoronsa ajankohtaiseen huoleen: onko hyvästä yleiskielen hallinnasta tulossa eriarvoistava taito?

Konferesseissa huomasi, että sekä kirjoittamisen että kielen tutkimus on Suomessa elinvoimaista. Tutkimus on innoittavaa mutta myös käytännön tasolla merkittävää. 

Kielibaarin huomioita ja poimintoja konferensseista Twitterissä. Katso myös aihetunnisteet #kirtut2017 ja #ktpjkl.

 

Kuva: Pixabay / Unsplash

Ei kommentteja

Sorry, the comment form is closed at this time.