14 elo Kolumni: Kartaksi muuttunut ruokalista ja muita ulkosuomalaisen kielikummajaisia

Ulkomailla asuva tajuaa parhaiten, miten nopeasti suomen kieli kehittyy, kirjoittaa Anu Haapala.

Olen jakamassa lukemaani kiinnostavaa artikkelia Facebookiin. Haluaisin käyttää postauksessa sanaa arkaainen, mutta yhtäkkiä en olekaan varma, onko moista suomen kielessä. Nimittäin nykyään, kun luen päivät englanninkielistä tieteellistä tekstiä, rakentelen päässäni ihan omia uudissanojani.

Pikainen googlaus paljastaa, että sana on suomea, mutta artikkeli jää lopulta jakamatta. Hetki, jona nokkela sutkautus oli mielessäni, on mennyt kielipohdinnan vuoksi jo ohitse.

Äidinkieli vanhenee käyttämättömänä

Varsin yksikielinen elämäni muuttui kertarykäyksellä kolmekieliseksi pari vuotta sitten, kun muutin asumaan ja opiskelemaan Hollantiin. Kotona puhun suomea, yliopistossa englantia ja muutoin useimmiten hollantia.

Huonoimpana päivänä koen, etten tule ymmärretyksi oikein yhdelläkään kielellä. Entinen punakynänipo pilkuttaa nyt englannin kielioppisääntöjen mukaan, sanoo ruokalistaa kartaksi (hollanniksi menukaart) ja käyttää ennen syvästi vihaamiaan anglismeja.

Tällaiset ajatukset ovat tuttuja monelle ulkosuomalaiselle. Kielikellon artikkelissa muistutetaan, ettei äidinkielen taito säily vain siksi, että sen on kerran oppinut: vaikka se olisi jossain vaiheessa ollut vahvasti hallussa, käyttämättömänä se vanhenee ja ruostuu.

Ruotsissa asuvaan suomalaisperheeseen syntynyt ystäväni  on hyvä esimerkki. Perheen ensimmäinen kieli oli suomi, mutta ruotsinkielisen koulun ja ulkomaille muuttamisen jälkeen äidinkielen asema arjessa heikkeni nopeasti.

Nyt nelikymppinen ystäväni ymmärtää suomea edelleen hämmästyttävän hyvin. Kun puhun piilareista tai toivotan tsemppiä, hän saattaa kuitenkin kysäistä, mitä oikein tarkoitan.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei kielen kehityksen perässä pysyisi, jos ei ole asunut Suomessa vuosikymmeniin tai ollenkaan. Väitän, että ulkomailla asuva suomalainen tajuaa parhaiten, miten nopeasti suomen kieli kehittyy.

Teknologia tuo suomen kielen lähelle

Kieli elää ajassa, ja jos kotimaan tapahtumia ja ilmiöitä ei seuraa paikan päällä, se heijastuu kielelliseen ilmaisuun. Onneksi kielitaidon ylläpitäminen on nykyään helpompaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Viime aikoina olen paitsi puhunut suomea kotona myös kirjoittanut suomeksi sähköposteja ja Whatsapp-viestejä, katsonut ja lukenut suomenkielisiä nettiuutisia ja blogannut. Teknologia tuo paitsi Suomessa olevat läheiset myös suomen kielen osaksi ulkomailla asuvan arkea.

Eniten kielitaitoni ylläpitämistä hankaloittaa oma asenteeni. Revin stressiä siitä, ettei ilmaisuni ole yhtä sukkelaa kuin aiemmin, ja soimaan itseäni, jos en hetkessä tajua suomenkielistä sanaleikittelyä.

Samaan aikaan unohdan olla ylpeä siitä, että siinä ajassa, kun äidinkielen käyttöni arjessa on vähentynyt, olen oppinut kommunikoimaan aiempaa sujuvammin kahdella muulla kielellä.

Anu Haapala on toimittaja ja Kielibaarin toimituksen mentori.
Henkilökuva: Mia Orsatti ♦ Tulppaanikuva: Anu Haapala 

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Kielibaarin uutiskirjeessä elokuussa 2017.

♥  Oletko asunut pitkään ulkomailla? Millaisia kokemuksia sinulla on äidinkielesi käytöstä? Kerro niistä meille. Kiitos.

♥ Lisäys 17.8.2017: Baartiskillä bongattiin Kansanvalistusseuran Aina-verkkomediasta juttu Ulkomailla asuvalle suomi on tärkein. Jutussa on haastateltu Tuija Tammelanderia, joka johtaa lapsille tarkoitettua verkkokoulua Etäkoulu Kulkuria. Tammelanderin mukaan luku- ja kirjoitustaito ovat kielen alueista ensimmäisiä, jotka alkavat rapautua uudessa kieliympäristössä. Toisin kuin puhumista, luku- ja kirjoitustaitoja ei tule harjoiteltua kotioloissa päivittäin. Etäkoulu Kulkurissa suomen kieltä ja kirjallisuutta opiskelee noin 400 lasta eri puolilta maailmaa. Koulua ylläpitää Kansanvalistusseura.