Kuva Helsingin olympialaisista 1952. Kuvaaja Volker von Bonin /Helsingin kaupunginmuseo.

Tulihan se sieltä baartiskillekin. Nimittäin huomio olympialaiset-sanan virheellisestä ääntämyksestä. Kovin on ”olumppia” taas korvaa kärventänyt.

Etu- ja takavokaalin ääntäminen samassa sanassa on vaikeaa, totta. Konsonanttikin tahtoo puheessa kahdentua: esimerkiksi sienireissulla puhutaan ”kanttarelleista” ja neuvolassa lapsen ”tempperamentista”.

Mutta onko oikealla ääntämyksellä lopultakaan väliä? Ymmärrämmehän me joka tapauksessa, mitä toinen olumppialla tarkoittaa, olipa hän keskustelukumppani tai urheilukisan selostaja.

Jos mielesi tekee harjoitella olympia-sanan oikeaoppista ääntämistä, kokeile Helsingin Sanomien vinkkiä.  Jos taas haluat saada vahvistusta sille, että y:n pitäisi  kuulua selvästi, lue Ylen juttu muutaman vuoden takaa.

♦

Vokaalisointu tarkoittaa vokaalien mukautumista toisiinsa siten, että suomen kielen sanassa, joka ei ole yhdyssana, on vain joko takavokaaleja a, o, u  tai etuvokaaleja ä, ö, y  − ei molempia, kuten olympia-sanassa. Vokaalit i  ja e taas voivat yhdistyä kaikkien vokaalien kanssa. Ne ovat vokaalisoinnun suhteen neutraaleja, vaikka ne ovatkin laadultaan etuvokaaleja.

Nimitykset taka- ja etuvokaali viittaavat siihen, miten vokaalia äännetään: takavokaali ääntyy suun takaosassa ja etuvokaali etuosassa. Kokeile itse ääntää, ja huomaat eron!

Lisää vokaalisoinnusta ja vierasperäisten sanojen, kuten pyramidin tai amatöörin, taivutuspäätteen vokaalista Kielikellon artikkelissa.

Konsonantin kahdentumisesta puolestaan enemmän tässä Kielikello-artikkelissa.