Miksi äikkä on tylsää?

Äidinkielen arvostus on koululaisten keskuudessa alhainen, kirjoittavat Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijat Ruut Heikinmäki, Aino Jokinen, Kaisa Kovala ja Sampo Seppä.

Monen oppilaan mielestä äikän opiskelu on mekaanista, tylsää, jopa vaikeaa. Kieliopin sirpaleet vailla yhtymäkohtaa oppilaan omaan elämään tuntuvat ulkoa opettelua vaativalta pakkopullalta, joka tukahduttaa mielenkiinnon oppiaineeseen.

Mitä voisi tehdä toisin?

Kirjoittajat ehdottavat, että opetuksen nykyistä kieliopppi- ja oikeakielisyyspainotusta vähintäänkin kevennetään ja opetus kytketään aiempaa tiukemmin oppilaiden omaan todellisuuteen.

Tilanteet ja vivahteet esiin

Kieliopillisia termejä tärkeämpää olisi hyvä käytännön kielitaito. Siihen kuuluu muun muassa tilanteiden ja vivahteiden taju, jonka avulla kielenkäyttäjä osaa valita puhe- ja kirjoitustavan kuhunkin tilanteeseen sopivaksi ja tunnistaa eri tekstien pieniä merkityseroja.

Kieliopin hallitsemista ei enää tarkasteltaisikaan tavoitteena vaan välineenä, jolla tavoitteeseen – eheään, kirjoittajan ääntä välittävään tekstiin – on mahdollista päästä.

Äidinkieleen erikoistuvien luokanopettajaopiskelijoiden kirjoitus Suomen kielen opetus ja oppiminen – sääntöjen suosta kohti oman äänen etsimistä on julkaistu väitöskirjatutkija Kirsi Sandbergin Kirjoittaminen, kielellä -blogissa.

Ei kommentteja

Sorry, the comment form is closed at this time.