20 loka Tilkettä tekstiin

Aivot etsivät tekstistä tietoa mahdollisimman vähällä vaivalla. Tämän kertoo Yliopisto-lehti 7/2020 ja viittaa Helsingin yliopiston tutkimukseen, joka on julkaistu Scientific Reports -lehdessä.

Suomalaiset ovat tutkineet sanojen aivovastetta suhteessa sanojen informaatioarvoon, kertoo jutussa haastateltu tietojenkäsittelytieteilijä Tuukka Ruotsalo. Esimerkiksi virkkeessä ”Kissat ovat pieniä, yleensä karvaisia nisäkkäitä” sanat nisäkäs ja karvainen aiheuttavat enemmän aktiivisuutta kuin muut sanat.

Näyttääkin siltä, että aivot käyttävät enemmän tiedonkäsittelykapasiteettia olennaisten sanojen käsittelyyn. Lukija siis kiinnittää joihinkin sanoihin enemmän huomioita kuin toisiin. Aivot yrittävät hahmottaa, mitkä ovat kiinnostavia tai olennaisia sanoja ja miten paljon painoarvoa niille pitäisi tekstiä analysoitaessa antaa.

Ruotsalon tutkimusryhmän työ antaa lisää eväitä tekoälyn kehittämiseen. Tulokset osoittavat jo nyt, että koneen mittaamilla sanojen informaatioarvoilla on yhteys ihmisen aivoissa tapahtuvaan tiedonkäsittelyyn, Ruotsalo sanoo.

Tiiviys ei ole tekstille aina eduksi, vaan lukija kaipaa myös täytettä ja tilkkeitä.

Sekin on Ruotsalon mukaan huomattu, että vaikka tekstistä pyritään usein tekemään tiivistä, siinä pitäisi olla myös täytettä ja tilkkeitä ‒ siis sanoja, joilla on pieni informaatioarvo.

Sama on pantu merkille baaritiskilläkin. Kirjoittamisen konsulttien neuvot tiivistämisestä ja lyhyistä virkkeistä ovat rönsyilevälle kirjoittajalle varmastikin tarpeellisia, mutta liian tiivistä tekstiä, esimerkiksi tiukkaan ahdettua uutista tai tiedotetta, on raskasta lukea ja siksi vaikea ymmärtää.

Varsinkin pelkistä päälauseista koostuva teksti voi jäädä käsittämättömäksi, koska lauseiden – ajatusten – välinen yhteys ei tule esiin.  Vielä kovempi luku-urakka on, jos lause on ahdettu täyteen määritteitä.  Esimerkki määriteketjujen turvottamasta lauseesta: ”Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus oli vähällä kaatua kuluneella viikolla keskustan ja kokoomuksen välille syntyneen sosiaali- ja terveysuudistuksen mallia koskevan riidan takia.” (HS 8.11.2015).

► Ks. määriteketju

Liian tiiviiksi pakatun tekstin tunnistaa siitä, että henki loppuu virkettä ääneen lukiessa.

Lukija tarvitsee hengähdystaukoja, vaikka vain silmänräpäyksen mittaisia, joiden aikana hän voi prosessoida lukemaansa ja jatkaa sitten eteenpäin. Siksi asiatekstissäkin on hyvä olla väljyyttä tai tilkettä samaan tapaan kuin seinähirsien väleissä sammalta. Oman kokemukseni mukaan väljyys helpottaa olennaisen erottamista vähemmän tärkeästä. Aivoilla kun on, kuten jo edellä todettiin, taipumus etsiä tekstistä tietoa mahdollisimman vähällä vaivalla, ja kun jokainen sana ei ole aivan äärimmäisen tärkeä, se olennainen löytyy nopeammin.

Ja onhan puheessakin tilkesanoja, joiden aikana kuulija saa hengähtää. Kiinnostavaa  että Kielitoimiston sanakirjan mukaan tilkesana on merkityksetön  (”puheessa esiintyvä ajatuksen kannalta merkityksetön sana, esim. niin ku(in), t(u)ota)”.

► Lue lisää:  Kielikuvia aivoissamme. Yliopisto-lehti 7/2020. Kirjoittaja Harri Römpötti. Jutun lopussa on linkki Tuukka Ruotsalon tutkimusryhmän artikkeliin, jonka voi lukea Nature-lehden verkkosivuilta.

♥

En malta olla nostamatta esiin seuraavaa virkettä, joka lienee monen kirjoittamisen konsultin mielestä aivan liian pitkä ja polveileva. Minun korvaani ja silmääni se taas soljuu suloisesti, eikä henki lopu sitä lukiessa. Kyse ei kylläkään ole asiatekstistä vaan kaunokirjallisuudesta:

”Siellä satumainen tunnelma oli vielä vahvempi kuin muualla, tallin kello jatkoi synkkää dickensiläistä pilaansa ja näytti yhä kahtakymmentä vaille yhdeksää, kaikki tarvekalut ja varusteet olivat talleissa paikoillaan, ja ovet oli pantu siististi salpaan, mutta kaikkea peittivät paksut hämähäkinverkot ja pöly niin, että ikkunasta sisään kurkistaessaan melkein odotti näkevänsä rivin hevosia, jotka nukkuivat paksut seitit verhonaan.”

Kielibaarin laskuopin mukaan virkkeessä on 55 sanaa ja 6 pilkkua. Mykistävän taidokasta pilkutusta, ja lukija pysyy tukevasti kärryillä. Pilkut toimivat tilkkeenä, joka antaa lukijalle luvan hengähtää.

Ehkä tekstikatkelman tunnistatkin?  Se on Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaanista (Tammi, Keltainen kirjasto, 2011; englanninkielinen alkuteos The Little Stranger, 2009). Taidokkaasta suomennoksesta vastaa Helene Bützow.

— Julkaistu 20.10.2020 ♦  Teksti Sari T. Tiiro