27 tammi Herätyshuuto

Suomen kielen asema kaikille elämän ja yhteiskunnan aloille soveltuvana ja mukautuvana kielenä on nopeasti heikentymässä, kirjoittaa Sari Maamies Kielikello-verkkolehdessä. Hän on suomen kielen lautakunnan sihteeri ja Kielikellon vastaava toimittaja.

Englannin kielen käyttö yleistyy, ja se leviää uusille käyttöaloille, muun muassa alemmille koulutusasteille ja myös julkishallintoon kolmannen virallisen kielen asemaan, Maamies kirjoittaa.

Hänen näkemyksensä on, että olemme vapaaehtoisesti luopumassa kielestämme englannin hyväksi. Suurin uhka suomen kielelle olemmekin me suomalaiset itse, Maamies väittää. Vähättelemme omaa kulttuuriamme ja kieltämme ja nöyristelemme paljon puhutun kansainvälisyyden edessä. Kaiken kukkuraksi tulkitsemme kansainvälisyyttä suppeasti: kansojen välisyys kun sisältää myös kansojen puhumien kielten rinnakkaiselon, hän korostaa.

Suomen kielen lautakunta julkaisi lokakuussa 2018 kannanoton Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman. Se oli Maamiehen mukaan herätyshuuto, sillä viimeistään nyt pitää herätä kysymään, mitä oikein olemme tekemässä.

Maamies kiinnittää artikkelissaan huomiota myös muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuviin: millainen on heidän kielellinen todellisuutensa Suomessa? Ja millaisena haluamme suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvan väestön kielellisen tilanteen olevan tulevaisuudessa?

Sari Maamiehen artikkelin Teemme sen itse voit kokonaisuudessaan lukea täältä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kansalliskielistrategian uudistaminen  ja kansallisen kielipoliittisen ohjelman laatiminen, mitä suomen kielen lautakunnan kannanotossa 2018 toivottiin. Lokakuussa 2019 oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vahvisti, että kansalliskielistrategia saadaan tällä hallituskaudella.

Onko se sitten tarpeeksi pikaisesti?  Mitä mieltä sinä olet?

► Aiheesta aiemmin baartiskillä:

Onko suomi menetetty tapaus?

Kolumni: Suomalainen pitää omasta kielestään kiinni harvinaisen innokkaasti

— Julkaistu 27.1.2020