03 huhti Kolumni: Miten äikän uusi yo-koe vastaa tosielämän kirjoitustilanteita?

Äidinkielen ylioppilaskoe uudistuu: nykyiset tekstitaidon koe ja esseekoe vaihtuvat luku- ja kirjoitustaidon kokeisiin. Vanha yo-koe vastasi huonosti lukion jälkeisen elämän kirjoitustilanteita.  Miten mahtaa uusi koe tässä onnistua, pohtii äikän opeksi valmistuva Jenny Tarvainen.

Äikän yo-kokeiden sähköistyminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Nykyään työelämässä lähes kaikki teksti tuotetaan tietokoneella, ja tekstiä muokataan tekstinkäsittelyohjelmilla prosessin edetessä. Harvoin tulee enää vastaan tilannetta, jossa pitää käsin kirjoittaa teksti alusta loppuun kerralla.

Sähköinen muoto antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet myös monilukutaidon opettamiseen ja arviointiin, sillä materiaaleina pystyy hyödyntämään perinteisen kirjoitetun tekstin lisäksi esimerkiksi videokuvaa, ääntä ja verkkosivustoja.

Kieli ja myös oikeakielisyys säilyvät kirjoitustaidon yo-kokeen arviointikriteereinä.

Jako luku- ja kirjoitustaidon kokeisiin voi tuntua hieman keinotekoiselta, mutta toisaalta kyse on kokonaisuuden eri osa-alueiden erillisestä arvioinnista. Lukutaidon kokeessa mitataan kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa, analysointia ja tulkintaa, joita esimerkiksi oikeakielisyyden arvioiminen ei testaa. Tästä syystä lukutaidon kokeessa ei arvioida oikeakielisyyttä mutta ei hätää: kirjoitustaidon kokeessa tekstin rakenne, kieli ja tyyli ovat edelleen arviointikriteerejä.

Uusi arviointisysteemi on reilumpi edelliseen verrattuna, sillä haasteet oikeakielisyydessä eivät enää vaikuta kaikkeen arviointiin. Toki kokeet menevät jossain määrin limittäin, sillä myös lukutaidon kokeen vastaus annetaan kirjallisesti yleiskielellä – vastauksen tulee olla ymmärrettävä ja jäsennelty –, ja kirjoitustaidon kokeessa vaaditaan kriittistä perehtymistä lähteisiin. Molemmissa kokeissa tarvitaan siis luku- ja kirjoitustaitoa, mutta tehtävät ja arviointi painottuvat eri asioihin.

Lukutaidon koe säilyy sinällään tekstitaidon kokeen kaltaisena: siinä arvioidaan kriittistä lukutaitoa ja kykyä eritellä, tulkita ja analysoida. Pidän positiivisena uudistuksena lukutaidon kokeen I- ja II-osia, joissa I-osassa käsitellään asiatekstejä ja II-osassa kaunokirjallisia tekstejä. Uudistus on hyvä, koska asiatekstit ja kaunokirjalliset tekstit vaativat erilaista lukutaitoa, ja siksi niitä on myös hyvä arvioida erikseen. Kirjoitustaidon kokeessa tervetullut uudistus on, että kokelas saa itse valita käyttämänsä lähteet, jolloin pääsemme paljon perätyn lähdekriittisyyden pariin.

Selkeä jako luku- ja kirjoitustaidon kokeisiin on siis nähdäkseni tervetullut uudistus. Kokonaisuus arviointikriteereineen ainakin vaikuttaa selkeämmältä kuin aiempi jako tekstitaidon kokeeseen ja esseekokeeseen, vaikka kokeet muistuttavatkin toisiaan.

Vaikka pidän uudistusta positiivisena, mahtuu mukaan huolia: pelkään, että tehtävät edellyttävät vastauksilta sellaisia tekstilajeja, joilla on koulun ulkopuolisessa elämässä vain vähän käyttöä, jos lainkaan. Vanha yo-koe vastasi huonosti lukion jälkeisen elämän kirjoitustilanteita (ks. Erra & Svinhufvud 2017), ja voi olla, ettei uusi koe onnistu tässä sen paremmin, vaikka toivoa ja mahdollisuuksia tähän toki uudistuksen yhteydessä on.

Tarkemmin äidinkielen yo-kokeen uudistumisesta voi lukea täältä. Mitä mieltä itse olet äikän yo-kokeen uudistuksesta?

Valokuva: Emmi Tulokas

► Baaritiskillä myös:

Mittaako äikän yo-koe sitä, mitä lukiolaiset koulussa oppivat?

Millaisena kirjoittaminen näyttäytyy nykylukiossa?