23 heinä Syökö englanti suomen?

Teksti: Sari T. Tiiro

Kysymys on vuodelta 2004, ja sen esitti kielentutkija, nykyinen professori Pirjo Hiidenmaa kirjassaan Suomen kieli –  who cares?

Luin kirjan tuolloin, ja minulle jäi päällimmäiseksi tunne, ettei Hiidenmaa pitänyt englantia uhkana suomelle. ”Kun tarpeeksi kauan puhumme siitä, että kielemme tuhoutuu, alamme nähdä merkkejä sen tuhosta, ja pidämme tuhona sellaistakin, mikä ei tuhoa ole. – – Suomi ei ole muuttumassa arjen suppeaksi käyttökieleksi; päinvastoin se on laajalti käytetty ja se valtaa  koko ajan uutta käyttöalaa.”

Oma kokemukseni oli toisenlainen. Olin kuunnellut yritysten infotilaisuuksia, joissa suomalaiset puhuivat englantia suomalaisille. Tausta-aineisto oli englanninkielistä, eikä suomenkielinen asiantuntija aina osannut vastata kysymyksiin suomeksi.

Kaivoin Hiidenmaan kirjan hyllystä nyt, ja hänen kunniakseen on todettava, ettei hän suinkaan ollut sinisilmäinen: ”Vahvuus ei ole kielen ominaisuus vaan kieltä käyttävän yhteisön talouden ja politiikan vahvuutta. – –  Koulutus- ja tiedepolitiikasta riippuu, kuinka laajalti suomen kieltä voidaan tulevaisuudessa käyttää.”

Ehkä uhka oli tuolloin vasta pinnan alla, vaikeasti hahmotettava hiljainen signaali. Tai sitten kielentutkijoiden ei ollut soveliasta horjuttaa kansakunnan käsitystä oman kielen elinvoimaisuudesta. Vielä 2017 saattoi Kielikello-lehdestä lukea, että riski kansalliskielten syrjäytymisestä englannin alle on ennenaikainen, ainakin jos olemme valppaina. Epäselväksi jäi, mitä valppaana olo tarkoittaa.

Janne Saarikivi, kielitietelijä ja professori, sen sijaan ei ole ujostellut arvostella Suomen englannistumiskehitystä. Hän on useammassakin haastattelussa toistanut, että suomesta on tulossa kyökkikieli.

Tuore Saarikivien älähdys julkaistiin maaliskuussa Tiede-lehdessä otsikolla, joka vastaa Pirjo Hiidenmaan 16 vuotta sitten esittämään kysymykseen: Englanti syö suomen. Jutun julkaisi toukokuun lopussa myös Helsingin Sanomat.

Englanti uhkaa Saarikiven mukaan kieliä kaikkialla, mutta Suomessa tilanne on erityisen huono: Ihailemme ja matkimme  englantia käyttävää kansainvälistä uraeliittiä. Maisteriohjelmista aina vain suurempi osa on englanninkielisiä. Ravintoloiden ruokalistat ovat yhä useammin vain englanniksi.

Emme olleet tainneet onnistua olemaan valppaina, sillä syksyllä 2018 suomen kielen lautakunta julkaisi kannanoton: ”Suomen kielen asemaa yhteiskunnassa uhkaa nopea heikkeneminen. Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman.”

Hallitusohjelmassa on nyt sekä vuodelta 2012 peräisin olevan kansalliskielistrategian uudistus että kielipoliittisen ohjelman laadinta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on todennut, että valmista on määrä olla nykyisen hallituskauden loppuun mennessä vuonna 2023.

Onko se sitten riittävän pikaisesti?

Sari Maamies, Kielikello-verkkolehden vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan sihteeri, vastasi Kielibaarille näin:

”Pikaisen tulkinta on tietenkin suhteellista. Itse olen kuitenkin myönteisesti yllättynyt ensinnäkin siitä, että kieliasiat ovat näin vahvasti esillä hallitusohjelmassa, ja toisekseen siitä, että ainakin kansalliskielistrategian uudistaminen on jo edennyt puhetta pitemmälle. Strategioiden ja ohjelmien laatiminen ottaa kuitenkin väistämättä aikansa. Toivottavaa tietenkin on, että valmista tulee jo selvästi ennen vuotta 2023, jotta päästäisiin myös viemään periaatteita konkreettisesti käytäntöön.”

► Baaritiskillä lisää näkemyksiä englannin kielen vaikutuksesta:

Herätyshuuto

Kaikki joukolla uudistamaan kansalliskielistrategiaa!

Onko suomi menetetty tapaus?

Suomalainen pitää omasta kielestään kiinni harvinaisen innokkaasti

— Julkaistu 23.7.2020  • Ensimmäisen kerran teksti julkaistiin Kielibaarin uutiskirjeessä kesäkuussa 2020.