01 kesä Yleisön pyynnöstä: osviittaa saksankielisten nimien ääntämiseen

Teksti: Merja Sainio

Baijerissa sijaitseva Neuschwansteinin linna kuuluu toimineen satulinnan esikuvana Disneyn animaatiossa Prinsessa Ruusunen. Vinkkejä linnan nimen (suomenkieliselle varsin vaativaan) ääntämiseen voi poimia alla olevasta artikkelista.

♦

Saksankielisten nimien ääntämys kuuluu olevan baaritiskin ajankohtaisia puheenaiheita. Seuraavasta esimerkkikokoelmasta saa osviittoja oikeansuuntaiseen ääntämiseen.

Korostettakoon, että ääntämisohjeet ovat korvakuulolta laatimaani kotikutoista tankerofonetiikkaa. On hyvä muistaa sekin, että saksaa puhuu äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä monessa maassa ja siitä on monta varianttia, joten alueellinen vaihtelu ääntämisessäkin voi olla suurta.

Joistakin ulkomaisista paikoista on tapana käyttää suomenkielisiä sovinnaisnimiä: puhumme siis Saksasta, Saksista ja Baijerista (jotka ovat paikallisella kielellä Deutschland, Sachsen ja Bayern), käymme Berliinissä, Lyypekissä ja Hampurissa (Berlin, Lübeck, Hamburg) tai seilaamme pitkin Reiniä ja Tonavaa (Rhein, Donau).

Suurimmalta osalta maailman paikannimistä suomalainen sovinnaisnimi luonnollisesti puuttuu, joten ne – kuten muutkin erisnimet – lausutaan alkukielen mukaisesti.

ü, ch

München tuntuu tuottavan monille vaikeuksia. Se lausutaan suunnilleen mynhjen, paino ensimmäisellä tavulla. Sanan keskellä lymyävä ch muistuttaa Hjalmarin alkuosaa. Foneettisilla aakkosilla lausumaohje kuuluu [ˈmʏnçn̩] tai [ˈmʏnçən].

Kuten Münchenistä kävi ilmi, saksalainen ü vastaa suomalaista y-äännettä: Düsseldorf dysseldorf, Nürnberg nyrnberk, Würzburg vyrtsburk.

Dachau sisältää myös sanankeskisen ch:n, mutta nyt se sijaitsee vokaalin jälkeen – silloin se lausutaan suunnilleen dahhau [ˈdaχaʊ̯]. Sanan keskellä on samantapainen kurkussa ääntyvä terävä h kuin suomen sanassa rahka. Vastaavasti ääntyvät myös Aachen aahhen, Bochum bohhum tai Bach bah.

Sananalkuisena ch- ääntyy toisinaan kepeänä k:na, jopa k:n ja h:n yhdistelmänä, joten Chemnitz on suomalaiselle lähinnä kemnits tai khemnits. Äänne on siis yskäisynomainen köh ilman vokaalia.

v, ph

Saksan kielen v ääntyy useasti kuten suomen f, joten Volkswagen on likipitäen folksvaagn. Aatelinen von ääntyy myös äffällä: von Bismarck fon bismark, von Münchhausen fon mynhjhausen.

Myös ph ääntyy äffänä: Christopher khristofer, Philip filip.

sch, ß, s, z

Sch on reipas suhuässä: Schubert šubert, Schäfer šeefer, Schmidt šmit. Aina suhu ei näy kirjoitusasussa, kuten nimissä Der Spiegel der špiigl, Rammstein ramštain tai Stuttgart štutgart.

Kreikkalaisten aakkosten beetaa muistuttava saksan kaksois-s (ß) ääntyy kahtena tavallisena (soinnittomana) ässänä, joiden edellä on pitkä vokaali. Katukylteissä näkee sellaisia nimiä kuin Goethestraße (brutaalisti yksinkertaistaen göötteštraasse), Beethovenstraße ja Röntgenstraße. Kaksois-s esiintyy myös esimerkiksi nimissä Gießen giissen ja Strauß štraus.

S ääntyy vokaalin edellä soinnillisena. Yritä siis laatia sanan alkuun hieman viheltävä ässä nostamalla kieltä lähemmäksi kitalakea, kun sanot Saarland, Simon tai Süskind.

Z-kirjaimesta muotoutuu puheessa ts: Franz frants, Heinz haints, Zeiss tsais.

g, ig

G käyttäytyy suomen g:n tapaan, joskin r:n kaverina se ikään kuin kovettuu: Angela on angela, Georg on geork. Sananloppuinen -ig puolestaan ääntyy monen saksankielisen suussa kuin se olisi kirjoitettu -ich: Ludwig lutvih, Leipzig laiptsih, Schleswig-Holstein šleesvih holštain.

ä

Edellä jo Schäferistä näimme, että saksan ä ääntyy hieman suomen e:n tapaan, joten Käthe on suunnilleen kheette, Kästner khestner.

h

Schuhmacherin keskellä oleva h ei äänny, mutta se venyttää edeltävää vokaalia: šuumahher. (Huomattakoon, että maailmankuulun formula-ajajan Michael Schumacherin nimessä ei ole keskellä h-kirjainta.) Vastaava h:n aikaansaama vokaalinvenytys tapahtuu myös sellaisissa nimissä kuin Karlsruhe khaarlsruue tai Kohl khool.

diftongit

Saksan diftongeissa ääntämys poikkeaa usein suomalaisesta. Otetaan ensiksi eu ja äu. Saksalaisen suussa rahayksikömme ääntyy suurin piirtein oiro [ˈɔɪ̯ro]. Samalla logiikalla mennään myös erisnimissä: Bayreuth bairoit, Neubrandenburg noibrandenburk, Eulenspiegel oilenšpiigl, Freud froit. Vastaava äänne on myös valtiovarainministeri Schäublen nimessä, joka siis ääntyy suunnilleen šoiple.

Saksan diftongit ei, ey, ai ja ay kuulostavat suomalaisen korvassa samalta: kaikki ääntyvät ai. Esimerkkeinä nimiä kuten Einstein ainštain, Freiburg fraiburk, Heidelberg haidelberk, Leibniz laipnits, Mannheim manhaim, Heinrich hainrih, Alzheimer altshaimer, Meyer maier, Bayern baiern ja Kaiserslautern khaiserslautern.

Saksan diftongi ie puolestaan venähtää pitkäksi i:ksi. Marie on siis saksalaisen suussa suunnilleen marii, Kiel khiil ja Wien viin. Samaa rataa jatkavat Dietrich diitrih, Wiesbaden viisbaaden ja Bielefeld biilefelt.

-er, -or, -ur

Saksan kielessä tiuhaan toistuva päätteet -er, -or ja -ur pehmentävät ja pyöristävät ärrän – eli r vokalisoituu. Kirjoitusasua painotettaessa ärrän voi rauhassa lausuakin ymmärrettävyyden lisäämiseksi. Esimerkkeinä palvelkoot Hannover, Müller ja Wagner, joiden optimaali ääntämys sijoittuu jonnekin akselilla hannoofea–hannoofer, myllea–myller ja vaaknea–vaakner.

♦

Kansainvälisestä foneettisesta aakkostosta eli IPAsta (International Phonetic Alphabet) löytyy lisätietoa vaikka Wikipediasta. Ääntämistä voi kuunnella myös Forvo-ääntämissanakirjan avulla (de.forvo.com/pronounce/), jossa on saksan rinnalla muitakin kieliä. Kaiken autenttisuudesta en kyllä mene takuuseen – kuunnelkaapa hakusanaa ’Käpälämäki’!

♦

Miten mahtaa ääntyä taideinstituutio Guggenheimin nimi? Minulle se on aina ollut guggenhaim, mutta olihan meillä Mannerheimkin – siis ei mikään mannerhaim! Säätiön taustalla on Solomon R. Guggenheimin nimi, mutta instituutiohan on amerikkalainen. Eli…?

Artikkelin kirjoittaja Merja Sainio on saksan kielen suomentaja.

Valokuvat: kirahoffmann, alexas / Pixabay.com